Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.
Kivi on ensimmäinen omintakeinen ja väkevä runoilijapersoonallisuus suomalaisessa kirjallisuudessa. Hän myös ensimmäisenä suomalaisena proosatyylin mestarina houkutteli kielestämme esiin uusia poljennollisia ja maalauksellisia arvoja. Romantiikka ja realismi sulautuvat hyvin yhteen hänen tyylissään. Runoudessaan hän on lähinnä romantikko, proosassa enemmän realisti. Hän on ollut innoittajana ja esikuvana monelle kirjoittajapolvelle.
Kiven kirjailijauran voimanlähteenä ovat hämmästyttävä mielikuvitus, ihmistuntemus ja kirjallinen lahjakkuus, toisaalta teoksissa yhä uudelleen ilmenevä rakkaus ja myötätunto lähimmäisiä kohtaan – verrattoman huumorin, komiikan ja traagisuudentajun ohella. Kirjallisuushistoriallisessa ajassa ”Kiven aika” oli 1860–1870. Silloin elettiin myös jälkiromantiikan aikaa. Kuitenkin Kivi loi kokonaisen aikakauden, jossa romantiikka oli enää vain yhtenä säikeenä. Jälkiromantiikka vaikutti Kiven työn taustalla, joten suomalaisen kirjallisuuden pääpaino on Kivessä. Aleksis Kiven aikakauteen kuului myös suomalaisen teatterin synty.
Parhaat Kiven näytelmät ovat kuuluneet suomalaisen teatterin vakinaiseen ohjelmistoon. Elokuvasovituksiakin on tehty: Nummisuutareista, Seitsemästä veljeksestä, Kihlauksesta ja Kiven elämästä. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, muun muassa Seitsemän veljestä yli 20 kielelle.
Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Novellikirjasto-sarjassa neljän vihon painoksena. Romaanijulkaisu ilmestyi vasta vuonna 1873. Teosta pidetään suomalaisen kirjallisuuden ja realistisen kansankuvauksen tienraivaajana.
Kivi aloitti teoksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina ja kirjoitti sen ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.
Se oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneita, mutta ei yksikäsitteisesti ensimmäinen.
Kivi itse toivoi teoksellaan pääsevänsä taloudellisesta ja henkisestä ahdingostaan. Ilmestyessään kirja sai kuitenkin niukasti ymmärrystä kirjallisuuspiireissä, koska ajan henkeen kuuluivat kansallismieliset ihanteet, idyllisen kuvan antaminen Suomesta ja kansan kuvaaminen ylevästi. Ihanteellisuusaatteen ajajista voimakkaimpia oli professori ja kirjallisuusvaikuttaja August Ahlqvist, joka kirjoitti romaanista murska-arvostelun Finlands Allmänna Tidningeniin.
Veljekset järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ovat:
Juhani, veljeksistä vanhin on tarinan alussa 25-vuotias. Luonteeltaan hän on äkkipikainen, määräilevä ja hidasoppinen.
Tuomas, Aapon kaksosveli, veljessarjan harteikkain ja luonteeltaan vakaa ja sovitussa pysyvä.
Aapo, veljeksistä pisin, harkitsevainen ja järkevä, veljesten puhemies. Usein vertauksia käyttävä veljesten paras tarinankertoja.
Simeoni, veljesten ruokahuollosta vastaava, hengellisen herätyksen kokenut saarnamies ja juoppo.
Timo, yksinkertainen, mutta suosittu Laurin kaksosveli.
Lauri, käsistään taitava, hiljainen, yksinään metsässä viihtyvä veljessarjan taiteilija.
Eero, veljeksistä nuorin ja lyhyin, tarinan alussa 17-vuotias, on älykäs toisinajattelija, joka mielellään seuraa sivusta vanhempien veljiensä hölmöilyjä.
Seitsemästä veljeksestä on tehty lukuisia näytelmä- ja elokuvasovituksia.
Vuonna 1989 Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus tuotti Jouko Turkan ohjaaman 12-jaksoisen televisioelokuvan Seitsemän veljestä, jonka jaksot ovat tunnin tai runsaan tunnin mittaisia. Turkka esitti henkilöt verrattain alentavassa sävyssä, ja kuvausote oli lähinnä inhorealistinen.
Tuoreimpia tulkintoja edustaa Kivi-juhlilla kesällä 2011 nähty Kai Lehtisen ohjaus Seitsemästä veljeksestä. Lehtinen itse näytteli em. Turkan tv-elokuvassa (1989) Juhania.
(Lähde: Wikipedia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti